Taivaan tähtien alla. (Avoin kaikille.)

Utsukushī.

Nuori naaras asteli hiljaa pitkin metsäpolkua, moni koira oli yrittänyt viekoitella matkalla tätä mutta olivat saanneet vain ilkeännäköiset hampaanjäljet kuonoonsa. Yö oli laskeutunut ja Utsukushī etsi paikkaa missä levätä pitkän päivän jälkeen, tällä hetkellä ei luolia oikein näkynyt mutta naaras ei siitä lannistunut vaan jatkoi matkaansa. Yön äänet kiinnostivat Utsukushīa mutta kylmä viima vavisutti naaraan kehoa, hän oli aivan yksin metsän armoilla.

Viimeinkin hän löysi pienehkön luolan mihin hän pystyi majoittua, naaras kömpi sisään ja katseli ympärilleen, luolassa oli jo nukkunut aiemmin joku, hän ei siitä välittänyt vaan meni pötköttelemään pehmeälle heinäkasalle, naaras painoi päänsä jalkojensa väliin ja nukahti tietämättä siitä että joku tai jotkut tarkkaili häntä.

Aamulla naaras heräsi venytellen ja astui ulos hymyillen. Aamu oli kaunis ja viileä viima vavisutti mukavasti hänen turkkiaan, yhtäkkiä kuitenkin puskista tuli esiin 5-6 mustaa sutta jotka lähestyivät naarasta uhkaavasti,''Kaunis narttu, hyvä leikkikalu meille.'', yksi sanoi nauraen ja hyökkäsi naarasta kohti.

Hayal oli saapunut metsään ja näki vieraan nartun pulassa. Hayal syöksyi kohti kolmea sutta ja viilsi noita hampaillaan kurkkuun tapppavasti. Loput sudet pakenivat. "Oletko kunnossa?", Hayal kysyi huolissaan. "Nimeni on Hayal, olen Notian johtaja.", harmaaturkki esittäytyi.

Utsukushī.

Naaras oli onneksi selvinnyt tappelusta vammoitta mutta oli väsynyt, huomatessaan että häntä oli auttanut vieras uros, hän perääntyi hieman, hän kuitenkin huojentui kun kuuli kuka toinen oli, ''Ne taisivat olla niitä Gýrisen piruja, ne ovat ennenkin yrittäneet kaapata minut mukaansa mutta ovat onneksi epäonnistuneet.

Elossa olevat sudet kulkivat häpäistyinä metsässä,''Te sitten epäonnistuitte taas.'', sanoi heidän eteensä tullut ruskea susi joka oli Gýrisen susiosaston päälikkö, hän hyökkäsi mustien susien kimppuun ja tappoi heidät repimällä kurkut auki. Sudet jäivät makaamaan niille sijoilleen ruskean suden juostessa pois paikalta.

Hayal hymyili toisen ollessa kunnossa ja yllättyi kuulleessaan Gyriseläisten yrityksistä. Hayal rauhoittui ja haki vieraalle naaraalle kalaa. Syödessään Hayal vilkaisi Utsukushīa. "Mikä on nimesi?", Hayal kysyi kohteliaasti lopetettuaan syömisen.

Utsukushī.

Vieraan uroksen tuodessa hänelle ruokaa, hän alkoi heti ahmia kalaa,''Nimeni on Utsukushī, tulen toiselta puolelta saarta ja olen kulkenut pitkän matkaa tänne, en tällä hetkellä kuulu mihinkään saaren laumoista mutta jossain vaiheessa aion liittyä, mikä sinut toi tänne?'', naaras kysyi urokselta hymyillen, hän nousi venytellen maasta ja kiitti toista,''Minun varmaan pitäisi nyt jatkaa matkaa mutta oli hauska tavata ja jos joskus tapaamme viellä niin tervehditään, menen lepäilemään läheiselle luolalle ja jos haluat voit tulla mukaan, en minä sinua pelkää.'', naaras lähti käppäilemään kohti luolaa ja saavuttuaan luolalle hän meni sisään ja käpertyi maahan pistäen päänsä etujalkojensa väliin samalla katsellen haikeana ulos, ulkona oli hieman kylmä mutta koska hän oli samojedi, hän ei kylmää pelännyt.

"Tulin tutkimaan metsää.", Hayal vastasi ja seurasi Utsukushīa luolaan. Hayal käpertyi maahan ja kävi nukkumaan. Hayal heräsi seuraavana aamuna. Ulkona satoi, mutta Hayal erotti aamun ensisäteet. Muutama notialainen oli lähtenyt etsimään johtajaansa ja saapui luolalle. He tervehtivät Utsukushīa ja toinen lähti hakemaan aamiaista.

Utsukushī.

Samojedi naaras nousi venytellen ja katsoi paikalle saapuneita koiria, hän ei välittänyt heistä vaan käveli ulos luolasta ja meni läheiselle purolle juomaan vettä, virkistävä vesisade kasteli naaraan turkkia ja hän nautti aamusta, kuitenkin hänen mieltään kalvoi aiemman päivän hyökkäys, hän pudisti pahat ajatukset mielestään ja palasi luolalle.

''Ovatko he sinun sotilaitasi?'', naaras kysyi hymyillen urokselta, hän ei hirveästi viihtynyt vieraiden urosten lähellä mutta hänestä tuntui että hän voisi luottaa Hayaliin, kun soturit palasivat aamiaisen kanssa, yksi toi naaraalle jäniksen jonka kimppuun nälkäinen naaras kävi heti.

Syötyään Utsukushī kiitti koiria ja lähti pienelle kävelylle metsään, pisarat putoilivat hänen turkilleen hiljalleen naaras käpertyi maahan nauttimaan vesisateesta, hän mietti mitä koirat ajattelivat hänestä joka oli Notialaisille täysin tuntematon.

"Ovat.", Hayal vastasi syödessään. Hayal jäi odottamaan, kun Utsukushī lähti kävelylle. Nuorukainen kävi maahan makaamaan ja nautti sateesta. Notialaiset palasivat takaisin lauman luokse ja Hayal jäi yksin. Nuorukainen nukahti hetkeksi.

Utsukushī.

Naaras seurasi urosta ja meni tämän vierelle lepäämään,''Saanko jäädä seuraksesi?'', Utsukushī kysyi Hayalilta muttei välittänyt vastauksesta vaankäpertyi mukavasti kerälle ja nukahti, hän näki mukavaa unta eikä halunnut herätä, hiljalleen ilta laskeutui metsään ja sinne tuli kylmä, naaras ei kuitenkaan siitä välittänyt vaan nukkui tyytyväisenä.

Aamulla Utsukushī heräsi venytellen ja meni joelle kalastamaan hän sai napattua kaksi kalaa ja vei toisen urokselle kiitoksena avusta ja seurasta, hän itse meni luolalle syömään kalaansa, hän ei vielläkään hirveästi luottanut urokseen joten varmuuden vuoksi hän halusi pysyä vähän kauempana.

Lähellä liikkui suuri lauma joka oli yksi vihollisosastoista, he olivat saapuneet takaisin pitkältä matkalta ja olivat väsyneitä, he olivat myös märkiä ja nälkäisiä joten he halusivat nopeasti päästä takaisin salaiseen päämajaan, kukaan ei onneksi huomannut heitä.

Hayal heräsi seuraavana aamuna. Äkkiä hän haistoi Gyriseläiset. Hayal herätti , Utsukushīn ja varoitti tätä vaarasta. Hayal lähti vakoilemaan, onneksi koiria ei ollut kuin 30. Hetken seurattuaan vihollisia Hayal antoi, Utsukushīlle merkin ja hyökkäsi kohti vihollisia. Viholliset eivät tajunneet mitä tapahtui.

Utsukushī.

Naaraskin oli nyt huomannut viholliset ja lähtenyt seuraamaan Hayalia, hänkin hyökkäsi nyt yhden kimppuun mutta muut lähtivätkin jo pakoon muutama jäi vain taistelemaan heidän kanssaan ja he taistelivat urheasti pelkäämättä,''He ovat liian voimakkaita, emme voi mitenkään pärjätä heille, pitäisikö perääntyä?'', naaras kysyi urokselta mutta yksi jo hyökkäsi naarasta kohti mutta sai iskun naaraan terävistä hampaista,''Täältä on päästävä pois.''

//Lyhyt.

Hayal haavoitti Utsukushīn kimppuun käynyttä koiraa ja huomasi luolaston jota pitkin he pääsisivät pakoon. "Seuraa minua.", Hayal kehotti ja juoksi luolastoon. Hayal pysähtyi hetken kuluttua tarkistaakseen seurasiko Utsukushī.

Utsukushī.

Naaras oli lähtenyt seuraamaan Hayalia ja pysähtyi toisen lähelle puuskuttaen,''En ole mikään mainio juoksija.'', naaras puuskutti ja katsoi urosta, jotain tuossa uroksessa oli minkä takia naaras seurasi häntä. Utsukushī. lähti uudelleen juoksuun levättyään hetken, hän toivoi uroksen seuraavan ja sitten hän pysähtyi paikkaan missä oli kaksi käytävää, toinen johtaisi ulos, naaras nuuhki maata ja lähti juoksemaan vasempaan käytävään, viimein hän saapui ulos.

//En keksi nyt pidempää tekstiä.

Hayal seurasi Utsukushīa ulos luolasta. Aurinko paistoi ja oli hiukan viileää koska oli talvi. Lumi ja aurinko saivat Utsukushīn turkin kimmeltämään ja se oli kaunein näky minkä Hayal oli nähnyt. "Olet kaunis.", Hayal kehui. "Lumoavan kaunis."

Utsukushī.


''Sinäkin olet ihan....'', hän ei saannut sanaa suustaan punastuksen takia, naaras meni vähän syrjemmälle rauhoittumaan mutta palasi piakkoin takaisin,''Miten sitten tästäedespäin, tuleeko minusta sinun parisi ja menemmekö laumasi luokse vai mitä?'', naaras oli vielläkin aivan ymmällään tapahtuneesta,''Voinhan minä tulla sinun laumasi luokse mutta en tiedäm miten he ottavat minut vastaan, ne aiemmat täällä käynneet ainakin kyllä tuntuivat mukavilta mutta voimmehan jäädä kahdestaan myös tänne joksikin aikaa.'', Utsukushī sanoi hymyillen.

Hayal hymyili. "En voi kieltätyä noin ihanasta ehdotuksesta, totta kai suostun puolisoksesi. Älä huoli , Notialaiset ottavat sinut ilolla vastaan.", Hayal sanoi. Hayal ehdotti että he lähtisivät. Hayal lähti juoksemaan kohti reviiriään. //Hayal poistuu, käykö seuraava peli Notian metsässä?//

//Vien Utsukushīn myös pois.